Pyhämaan - Pyhärannan vanhat pappilat

Suomen pappiloista yleensä

Historiallinen pappila on papin käyttöön annettu maatila, johon kuului kirkkolakien ja asetusten määrittelemä rakennuskanta, pellot, niityt ja laitumet, mahdollisesti myös kalavedet, metsät ja myllyt.

Keskiajalla pappiloita oli yleensä vain kirkkoherroilla. Anneksi- eli apuseurakunnissa pappila toimi jonkin toisen viran hoitamiseen sidottuna palkkatilana. Tuolloin pappi yleensä asui muualla ja pappilan tilaa hoiti lampuoti. Kappalaisenpappilat yleistyivät vasta vuoden 1680 asetuksen jälkeen. Kappalaisenpappila muodostettiin usein kruunun autiotilasta.

Pappiloiden perustaminen liittyi seurakuntalaitoksen syntyyn 1200-luvulla.

Pappiloiden rakentamisesta säädettiin jo keskiajalta lähtien lakien ja asetusten perusteella. Seurakunnan perustaminen edellytti myös pappilan perustamista. Pappilan hankinnasta ja rakentamisesta vastuussa olleet seurakuntalaiset oli jaettu ns. yökuntiin. Ennen kestikievarilaitoksen muodostamista vuonna 1642 pappiloiden tehtävä oli toimia myös majataloina.

Erityisesti keskiaikaiset ja uuden ajan alun kirkkoherranpappilat kuuluivat sekä viljelypinta-alaltaan että karjaluvultaan pitäjän suurimpiin maatiloihin. Pappiloiden sijanti suhteessa kirkkoon vaihteli jossain määrin eri maakunnissa ja eri aikoina.

Keskiaikaiseen pappilan tuli kuulua kirkkokaaren seitsemän huoneen periaatteen mukaisesti vähintäänkin tupa, paistinhuone, lato, vilja-aitta, ruoka-aitta, vuodetupa sekä navetta. Rannikon pappiloihin rakennettiin jo keskiajalla kartanoiden tapaan myös kivikellareita. Samoin pappiloissa saattoi olla jo varhain ulospäin lämpiävät tulisijat, lasi-ikkunat ja uuden ajan alussa ehkä tiilikattokin. Hirsistä rakennetut pappilat muistuttivat pitkään talonpoikaistalojen rakennuksia.

Reformoitu kirkko ei vaatinut papeilta selibaattia. Pappiloista tulikin uudella ajalla usein suurperheiden asuntoja, mikä johti rakennusten laajentamiseen ja rakennuskannan lisäämiseen.

Papin palkkausjärjestelmä uudistettiin 1800-luvulla. Kirkkoherran palkkaetuihin kuului virkatalo, johon liittyi virkatila. Maanviljelytulot, karjantuotteet ja kalastus takasivat toimeentulon ja taloudellisen riippumattomuuden. Virkatilan hoitamisesta vastasi seurakunta.

Pappiloista tuli edustavia virkataloja, joihin kuului päärakennus sivurakennuksineen ja vehreine puistoineen.

Vuonna 1922 siirryttiin rahapalkkaan, jolloin pappila ja virkatila erotettiin toisistaan.

 

Uusikirkko eli Kalanti - Laitila - Pyhämaa

Hallinnollisesti Pyhämaa kuului 1600-luvun puoliväliin asti Uudenkirkon Petäisten ylimpään verokuntaan.

Seurakunnallisesti Pyhämaan seutu kuului keskiajalla Laitilan eli Untamalan emäseurakuntaan. Ylikylästä sisämaahan Laitilan Seppälään johtanut tie toimi pyhämaalaisten kirkkotienä 1630-luvulle. Tie oli myös sisämaan tärkeimpiä kauppareittejä rannikolle.

Kuningatar Kristiinan antoi suostumuksensa Pyhämaan seurakunnan perustamiseen kreivi Pietari Brahen allekirjoittamana, ja toukokuun 14. päivänä 1639 kirkkoherraksi määrätty Matthias Johanneksenpoika Melander (vv.1639-1675) sai valtakirjan virkaansa.

Piispa Rothoviuksen herra Mathias Melanderille 14.5.1639 antamassa virkavahvistuskirjassa kehotetaan seurakuntalaisia suorittamaan kirkkoherralle oikeaan aikaan kymmenykset Ruotsin lain ja kuninkaallisten kirjeiden mukaisesti. Pääsiäisrahat, ruumistuolimaksut ja kaikki muu, minkä Jumalan sanan, edesmenneitten kuninkaitten kirjelmien ja vanhan hyvän tavan mukaan olette oikealle kirkkoherrallenne velvolliset antamaan.

 

Pyhämaa – Mannerveden jakama seurakunta

Uusi Pyhämaan seurakunta ei saanut uutta kirkkorakennusta, vaan se sai säästösyistä tyytyä Luodolla sijaitsevaan Uhrikirkkoon. Melanderin arvellaan asuneen ensin Luodon pitäjäntuvalla, kunnes pappila muodostettiin Ylikylään kahdesta autiotilasta vuonna 1639. Rakennukset oli kunnostettava ensin lain sääntöjen mukaiseksi pappilaksi.

Suurin osa pyhämaalaisista asui mantereella, eikä kirkon ja pappilan sijainti Luodolla ollut heidän kannaltaan hyvä ratkaisu. Siksi pappila Ylikylässä keskellä Pyhämaan pitäjää nähtiin logistisesti toimivana ratkaisuna.

Kirkko Luodolla ja pappila Ylikylässä ei ollut kuitenkaan luotolaisten kannalta hyvä asia. Kerrotaan, että pappiaan odottavat luotolaiset olivat surkeassa pyhyyden maineessa.

Papin virkatehtävät saaressa ja asuminen mantereella rasitti pappia itseäänkin. Ensin kirkkoherran oli kuljettava Ylikylästä maitse 5 kilometriä Rohdaisten kylään ja sieltä Mannerveden nimisen merenlahden yli kolme kilometriä veneellä Luodon kirkkoon. Niinpä päätettiin perustaa kappalaisen virka vuonna 1656 ja rakentaa häntä varten pappila Kettelin kylään vuonna 1691.

​

Vanhempi kappalaispappila purettiin vuonna 1873 ja rakennettiin uudelleen samoista hirsistä samanlaiseksi mutta korkeammaksi. Itsenäisen Pyhämaan seurakunnan uusin ja viimeinen pappila valmistui vuonna 1929.

Mantereen puolella asuvien pyhämaalaisten oli helpompi päästä Untamalan kirkkoon (Untamalan kappeli v.1556) kuin kirkkoon Luodolla. Siksi osa heistä sai erivapauden käyttää edelleen Untamalan kirkkoa.

Pyhämaalaiset käyttivät muinoin Untamalan kirkkoa kirjoittaa H.A. Reinholm vuoden 1898 Kyläkirjan tarinoissa 1.4.1898 no 4:

"Untamalan takamailla on vieläkin pyhämaalaisten kirkkopolkujen jälkiä. Todistukseksi siihen, että Pyhämaa on kuulunut Untamalan kirkkopiiriin, mainitsee vanha Hedeen vuonna 1754, että pyhämaalaiset vielä hänen aikanaan viettivät yhdessä untamalalaisten kanssa kirkkomessua Pietarin päivänä jonkunlaiseksi rakkauden osoitukseksi Untamalan Pyhälle Pietarille. Untamalan kirkko on näet pyhitetty Pyhälle Pietarille". 

​

Kuvaan K:lla merkitty teräväkärkinen kivi on kansan suussa saanut nimen “Kalevan pojan viikatteen tikku”.

 

Kaksi kirkkoa, kaksi pappilaa

Pappilat sijaitsivat yleensä kirkon lähistöllä. Kappalaisen virkatalo sijoitettiin Pyhämaan Kettelin kylään uhrikirkosta kaksi kilometriä luoteeseen vuonna 1692. Samoihin aikoihin alettiin rakentaa kirkkoa Rohdaisten kylään Astanniemelle.                  Tästä oli annettu hallituksen määräys 25.10.1688. Rohdaisten ensimmäinen kirkko valmistui 1697.

Seurakunnassa oli nyt kaksi kirkkoa ja kaksi pappilaa. Siitä alkoi kehitys, joka johti merenlahden erottamien osien vieraantumiseen toisistaan. Kehitykseen vaikuttivat myös muuttuneet taloudelliset olot.

Maan kohotessa ja laivaväylien madaltuessa olivat kalastus ja kauppapurjehdus kadottaneet merkitystään pitäjän mannerpuoleiselle väestölle. Huomiota sai yhä enemmän maanviljely.

Rohdaisten kirkkoa laajennettiin kolmanneksella v.1758. Riitojen takia se määrättiin emäkirkoksi ja Luodon kirkko kappeliksi 31.5.1782.

Senaatin päätöksellä seurakunta jaettiin kahtia 7.2.1908. Mantereen puoleisen kirkkoherrakunnan nimeksi tuli Pyhäranta.

 

YLIKYLÄN ENSIMMÄINEN PAPPILA

Ylikylän ensimmäinen pappila oli vanha tuparakennus, jota kuvataan vuonna 1639 vaatimattomaksi: pieni leivinuunilla varustettu tupa lisänään pieni aitta ja vanha navetta.

Vuonna 1640 valmistui uusi 4½ sylin (1 syli = 1,8m, 4½ =8,1 m) laajuinen avara tupa ja nelisylillinen navetta ja saunarakennus. Lisäksi pappilaan tuotiin kaksi vanhaa aittaa sekä riihi, joista oli maksettu 30 kuparitaalaria. Ne sijoitettiin saman katon alle.

Seuraavana vuonna 1641 pihaan tuli mallaspirtti, jossa on uuni ja savupiippu, samoin ruoka-aitta, joka oli ostettu 18 kuparitaalerilla. Lisäksi pihapiiriin tuli kolmisylillinen lammasnavetta, yksisylillinen sikala ja puolitoistasylillinen vasikkanavetta.

Vuonna 1642 tuvan yhteyteen tehtiin sänkykamari, jonka alle sijoitettiin kellari. Samana vuonna korjattiin talon kaksi vanhaa heinälatoa.

Laajennustyöt jatkuivat pappilan tanhuvilla, jonne siirrettiin tuomiolain nojalla 21.10.1642 ja 23.10.1643 naapurissa olevan Impilän tilan rakennuksista puolitoista sylillinen vanha aitta, samansuuruinen ruoka-aitta sekä vasikkanavetta, samoin uusi riihi, puimahuone ja olkilato, jotka kaikki sijoitettiin saman katon alle. Myös Impilän vanha vesimyllypaikka oli siirtynyt pappilan haltuun.

Vuonna 1647 olivat jälleen rakennustyöt käynnissä. Silloin valmistui uusi leivintupa ja sen yhteyteen pieni kamari, samoin uusi nelisylillinen navetta.

Vuonna 1651 rakennuksiin tehtiin peruskorjauksia. Pappilan alkuperäinen leivintupa sekä riihi ja aitta kunnostettiin. Samalla riihi siirrettiin sopivammalle paikalle. Samana vuonna kylästä siirtyi myös toinen mylly pappilan haltuun. Ulospäin lämpiävä jo rapistunut mallaspirtti korjattiin vuonna 1653.

 

Ylikylän pappilan rakennukset 1650-luvun alussa:

- kirkkoherrantupa

- kaksi Leivintupaa, joista toisen yhteyteen kuuluu kamari

- suurenpuoleinen savupirtti kamareineen

- mallaspirtti

- neljä vaateaittaa

- kaksi ruoka-aittaa

- sauna

- kolme navettarakennusta

- kaksi vasikkarakennusta

- lammasnavetta

- sikala

- kolme heinälatoa

- vesimylly

- kaksi riihtä

- lisäksi puimahuone ja olkilato

 

Lakisäädöksiä 1600-luvulta

1600-luvulla tupaa kutsuttiin linnantuvaksi ja myöhemmin kirkkoherrantuvaksi eli asuintuvaksi, joka toimi isäntäväen asuntona. Toisessa niin sanotussa renkituvassa asuivat palkolliset. Tavallisesti pappilassa oli vielä ns. piispan- eli vierastupa. Sellaista ei kuitenkaan Pyhämaan pappilan huoneiden joukossa mainita.

1600-luvulle saakka pappilat olivat myös majataloja. Matkustavien hoivaamiseksi tarvittiin runsaasti huoneita vielä seuraavallakin vuosisadalla, vaikka varsinainen majatalovelvollisuus oli tuolloin jo lakannut.

Sääntönä oli, että kullakin kotieläinlajilla tuli olla oma suojansa. Siitä johtuen ulkorakennusten luku karttui suureksi. Ylikylän pappilassa paikkakunnan tavan mukaan pidettiin useita härkiä.

1800-luvun alussa jolloin maanviljelysolot eivät vielä ehtineet suuresti muuttua, pappilan tilalla voitiin elättää kymmenen lehmää, kaksi hevosta ja kaksi härkää.

Tulenvaaran välttämiseksi määrättiin 1600-luvun loppupuolella, että sauna ja mallaspirtti kuten riihikin oli siirrettävä kauemmaksi miespihalta. Tallille oli tästä lähtien varattava sija karjapihalta.

1700-luvun alussa perinteinen rakennusjärjestely alkoi muuttua yhä enemmän. Keittiö sijoitettiin asuinrakennuksen yhteyteen ja asuinrakennukseen tehtiin useita huoneita, mm. vierashuone korvaamaan entistä piispantupaa. Leivintupa jäi kuitenkin erilliseksi rakennukseksi.

Vuoden 1720 valtiopäivillä määrättiin, että asuintuvassa piti olla keittiö ja kaksi kamaria. Päärakennuksen piti sijaita miespihan perällä, toisella sivulla renki- ja leivintupa, toisella aitat. Siisteyden helpottamiseksi karjapiha pyrittiin siirtämään kauemmas miespihasta.

Pappilan lainmukaiset rakennukset olivat seuraavat: asuintupa, kaksi kamaria, keittiö ja eteinen saman katon alla, keittämiseen soveltuva takalla varustettu leivin- ja panimohuone, kaksilattiainen aitta eli luhti, ruoka-aitta, kaksilattiainen lato, jossa oli välihuoneena luuva (= riihen puintihuone), parsilla varustettu navetta sekä talli pilttuineen. Kullakin pitäjän yökunnalla eli veronkantoyksiköllä oli määrätty rakennus tai sen osa vastattavanaan.

Riihessä puiminen osoittautui hankalaksi isoissa taloissa, joissa oli paljon viljaa. Suunnilleen 1900-luvun alussa, ennen kuin puimakoneet tulivat käytäntöön, alettiin rakentaa länsisuomalaiseen tapaan riihen yhteyteen puimista varten eri huone, jota kutsutaan luuvaksi eli puimahuoneeksi tai yleisemmin väliseksi. Monilla isoilla taloilla oli kaksi riihtä ja niiden välissä laipioton välinen, jossa puidaan. Riihet ahdettiin täyteen ja lämmitettiin yhtä aikaa; kummastakin riihestä johti puintihuoneeseen ovi, josta lyhteet kannettiin loukuttajalle.

​

Riihirakennuksen pohjapiirros Jouko Kankkunen v.1938

Mainittakoon, että isonvihan aikana 1713 venäläiset ryöstivät Ylikylän pappilan ja pahoinpitelivät kirkkoherra Gregorius Gottlebeniä (virkavuodet 1698-1721). Vuonna 1710 alueella oli riehunut myös rutto, joka kaatoi viidesosan Pyhämaan kansasta. Kirkkoherra Gottleben ei kestänyt kärsimyksiä. Hän jätti pappilansa, josta vihollinen oli kaiken vienyt ja pakeni Ruotsiin (Länsi-Suomi 29.11.1936 no 276).

 

YLIKYLÄN TOINEN PAPPILA

Rovastintarkastuksessa vuonna 1804 todettiin pappilan olevan huonossa kunnossa. Seuraavana vuonna päätettiin rakentaa uusi pappila vanhan tilalle. Rakennusmestariksi valittiin Eerikki Solin Uudeltakirkolta. Kirjallisessa sopimuksessa määrättiin rakennusmestarin palkkioksi 100 riksiä kullassa sekä kappa maltaita, juusto ja leipä jokaiselta talolta.

Vuonna 1807 pidetyssä pitäjänkokouksessa päätettiin, että rakennus varustetaan ikkunaluukuilla ja kaksinkertaisilla ikkunoilla. Lasit laittoi paikoilleen lasimestari Sigström Uudestakaupungista 34 riksin 24 killingin palkkiota vastaan. Muurarimestarina toimi Juho Wallenberg Laitilasta.

​

Ylikylän toinen pappilla sijaitsee nykyisin Hirslahdella. Laivuri Kustaa Aaltonen osti huutokaupassa 1809 valmistuneen empirepappilan ja siirsi hirsikehikon Hirslahdelle 1886. Siitä lähtien talo on ollut yksityisomistuksessa. Kuva vuodelta 2022.

 

​

Kirkkoherra Abraham Fredr. Palanderin (vv.1804 -1816) aikana valmistui toinen pappila Ylikylään syyskuussa vuonna 1809. Pappilarakennus oli 24½ kyynärää pitkä, 13 kyynärää leveä ja 7⅔ kyynärää korkea. Katto oli laudoista, seinät oli vuorattu laudoilla ja ikkunat olivat neliruutuisia.

Ulko-ovesta tultiin ensin eteiseen, jonka mitat olivat 10 X 3 kyynärää. Siitä oikealla oleva huone oli 7⅟12 kyynärää leveä kahdella ikkunalla varustettu kamari. Tästä huoneesta päästiin saliin, joka oli 10 kyynärää pitkä ja 10⅔ kyynärää leveä. Ikkunoita oli kaksi. Salista vei ovi vasemmalla olevaan kamariin jossa oli kaksi ikkunaa (mittoja ei mainita). Vasemmalla tästä huoneesta sijaitsi 7⅔ kyynärää pitkä ja 5¼ kyynärää leveä keittiö, jossa oli yksi ikkuna.

Kirkkoherra Kustaa Rickstenin (vv.1816-1822) astuttua virkaan pappilan pihapiirissä oli 9¾ kyynärää (5,8 m) pitkä ja 9½ kyynärää (5,4m) leveä panimohuone sekä uusi tuohi- ja turvekattoinen renkitupa. Renkituvasta puuttuivat ikkunat, ovet, lattia ja sisäkatto, vaikka khra Palanderin olisi tullut niistä huolehtia saatuaan sitä varten maksun seurakuntalaisilta (lähtö- ja tulokatselmus pidetty 1.-2.8.1816).

Pihapiirissä oli myös korjattavia rakennuksia. Tuohi- ja turvekattoisesta renkituvasta puuttuivat kokonaan ikkunat ja ovet. Korjausta vaati niinikään kivikellarin katto, saunan katto ja lattia sekä penkit. Navetan kivijalan yläpuolelle oli pantava uusi hirsikerros, lisäksi uusittava lattia ja lukot, samoin rehulatojen ja kalustohuoneen ovi ja katot.

Khra Palander oli rakennuttanut omalla kustannuksellaan lammasnavetan. Sikalaan vaadittiin uusi katto. Hyvässä kunnossa olivat ruoka- ja vaateaitta, talli, riihi ja käymälä.

Vuonna 1818 pitäjäläiset kunnostivat saunan, kellarin ja tyhjentäen käymälän alustankin nimittäen sitä Rickstenin kullaksi eli riksiksi. Ruotsin raha riikintaaleri eli riksi oli käytössä Suomessakin 1800-luvulla. Ricstenin kulta, arvokasta lannoitetta!  

Seurakunta oli rakentanut vuoden 1727 jälkeen uuden riihen ja käymälän. Khra Johan Malmberg (vv.1783-1801) oli 1790-luvulla rakennuttanut uudestaan pappilan myllyn, jonka seinät olivat ränsistyneet. Viljelystenkin todettiin olleen pahasti rappiolla.

Vuonna 1821 päätettiin, että Pyhämaan pappilan kunnossapito hoidetaan lain ja asetusten mukaisesti. Miten aikaisempi työnjako oli järjestetty, käy selville alla olevasta runomittaisesta tiedonannosta, joka on lainattu Pyhämaa-Pyhäranta 300-vuotishistorian kirjasta: 

“Santtio Huitta ja Mäki tekivä pappila talli häki,

Rohdaiste Koila ja Laukola lävistävä siihe aukkoja,

Pyhämaa Imppu ja Vuola tekivä siihen sitt puala,

Kuivarauma Sora ja Takko lyäväs suure rakko,

Santtio Hella ja Kari se sitt´paikalles pani.”

 

Vuonna 1828 pappilarakennukseen tehtiin huomattavia korjauksia. Uusittiin vesikatto ja parannettiin välikattoa ja lattioita. Ovien ja ikkunain pieliä uusittiin, seinät rivetettiin (= tilkittiin esim. pellavalla) ja uusia uunejakin tehtiin.

Tarvikkeet toimitti paikalle Matti Matinpoika Laurikkala ja rakennusmestarina toiminut loismies Iisakki Lundenberg Kauhianpään kylästä. Vuonna 1832 ikkunat varustettiin kaksoisikkunoilla. Talo maalattiin punaiseksi seurakunnan kustannuksella. Vuonna 1837 rakennettiin uusi riihi Hauenkuonon niityn koilliskulmaan.

Khra Rickstenin kuoltua v.1824 tilalle tuli khra Johan Elgfors (virkavuodet 1824-1838). Elgfors piti vuodesta 1828 lähtien apulaisia, joiden asuntona mainitaan kolme huonetta käsittävä rakennus, jossa oli kaksi kamaria, konttori ja eteinen. Kun pappilassa asui kaksikin pappisperhettä, tarvittiin panimon lisäksi vielä erityinen leipomatupa, kaksi saunaa sekä toinen hevostalli.

Kun seurakunta ei suostunut rakentamaan tilavampaa aittaa, rakennutti khra Elgfors rakennuksen omalla kustannuksellaan. Elgforsin aikana päärakennuksessa laitettiin kuntoon myös vinttikamari, joten huoneita oli nyt kuusi.

Rickstenin tai Elgforsin hallintakautena puutarhaan oli istutettu 18 hedelmäpuuta. Vuonna 1841 humalatarhassa oli 30 salkoa.

Laki humalan kasvatuksesta oli Ruotsin vallan ajalta 1734. Suomen lain rakennuskaaren mukaan talonpojan tulee istuttaa joka vuosi hyviä humalan juuria 40 salon varalle, kunnes humalasalkoja on kaikkiaan 200. Sakkoja joutui maksamaan se, joka ei noudattanut lakia. Sakon määrä oli taalari vuotta ja neljääkymmentä salkoa kohti. Maunu Eerikinpojan maalaissa v.1347 ja Kristoffer-kuninkaan laissa v.1442 annetut määräykset humalan kasvattamisesta kumottiin Suomessa vasta vuonna 1915.

Pyhärannan Rippikirjassa vuosilta 1806-1811 ilmenee myös, että pappilan herrasväen lisäksi talossa oli yksi renki ja viisi piikaa. Pappilalla oli myös kolme torppaa ja niitä asuttavat perheet sekä saaressa Sammalluodolla oli yksi torppari perheineen.

Khra Karl Danielsonin aikana (vv.1841-1859) rakennuksissa riitti korjattavaa. Vuonna 1857 todettiin pappilan itäisen päätyseinän kallistuneen ja akkunoiden olleen rikkonaisia.

Khra Juhana Jaakko Lybeck (vv.1860 -1869) otti rakennukset haltuunsa vuonna 1860. Lybeck teetti omalla kustannuksellaan kaksoisikkunoita. Pappila maalattiin punavärillä vuonna 1864. Alinen riihirivi päätettiin siirtää kuivemmalle maalle.

Pitäjäläisten kesken tehtiin uusi ”huoneitten jako”, koska talojen luku Luodon puolella oli huomattavasti lisääntynyt. Seurakunta jaettiin kahteen osaan. Luoto ja Mannerranta saivat vastattavikseen alisen riihen sekä toisen navetan. Metsäkulman ja Kaukan osuudeksi jäivät Kaukalomaan riihi ja toinen navetta eli härkäpihatto.

Khra Johan Adolf Coleruksen (vv.1868 -1877) aikana pappilan kiinteistöissä ilmeni korjaustarpeita. Pappilan sali varustettiin tapeteilla ja keittiöön tehtiin uusi hellauuni. Uudisrakennuksina teetettiin kokonaan uudestaan navetta, sikala ja kaksiosainen käymälä, jotka valmistuivat vuonna 1872.

Khra Alexander Rödlin (vv.1878 -1885) tullessa virkaansa todettiin pappilan olevan ränsistynyt. Jo vuonna 1876 oli päätetty rakentaa kirkkoherralle uusi asuinrakennus, jota varten valittiin toimikunta.

Kun uusi pappila valmistui ja kirkkoherra Rödlin perheineen pääsi muuttamaan uuteen asuntoon, vanha pappila ilmoitettiin myytäväksi huutokaupalla eniten tarjoavalle.

Ilmoitus Rauman lehdessä 18.8.1883 no 33:

Julkisella huutokaupalla joka keskiviikkona ensitulevan syyskuun 5 p. klo 11. päivällä pidetään Ylikylän kylässä Pyhämaan pitäjässä, myydään enemmän tarjoavalle mainitun pitäjän pappilan vanha asuinrakennus, jossa on sali, 3 kamaria, kyökki, vinttikamari, muurit hyvät kaakelista. Asianomaiset pitävät itsensä lyönnin jälkeen puolentuntia ajatusaikaa; muut ehdot ilmoitetaan paikalla. Pyhämaa elokuun 7 p. 1883. Komitean puolesta J. Hellä.

 

​

 

Vuonna 1809 valmistunut vanha empirepappila myytiin vuonna 1883 huutokaupalla laivuri Kustaa Fredrikinpoika Aaltoselle (s.29.7.1851) Kaerin n:o 2 taloon Hirslahdelta. Hänen puolisonsa oli Josefiina Erikintr. os. Knuutila, ent. Hattula (s.22.3.1854) Kukolan kylästä. Hirsikehikko pystytettiin Kaerin talosta erotetulle tontille vuonna 1885.

Aaltosen poika oikeusneuvosmies lakit.kand. varatuomari (v.1923) Kustaa Armas Aaltonen (s.16.9.1895, k.21.6.1976 Pyhäranta) asui talossa taloudenhoitajan kanssa aina kuolemaansa asti vuoteen 1976. Hänellä oli asianajotoimisto Armas Aaltonen lakit.kand., varatuomari Itäkatu 11 Rauma, puh. 334.

 

YLIKYLÄN KOLMAS PAPPILA

Pyhämaan pappilaa oli tarve laajentaa 1880-luvun alkuun tultaessa. Laajennuksen sijaan rakennustoimikunnan jäsenet hyväksyivät 12.12.1880 pitäjän isäntien toimikunnan ehdotuksen rakentaa kokonaan uusi pappila Ylikylään. 

 

Lehdessä Sanomia Turusta no 9 huutokauppailmoitus pappilan rakennusurakasta 25.1.1881:

Kuulutuksia. Rakennusmestarit, hoi! Urakkahuutokaupalla, joka maanantaina ensi helmikuun 7 p. k:lo 12 päivällä toimitetaan paikalla, tarjotaan vähimmän vaativalle uuden asuinrakennuksen rakentaminen Pyhämaan pappilaan. Rakennus, johon tehdyn piirustusten mukaan, paitsi kyökkiä, maitokamaria ja porstuoita, sijoitetaan 7 asuinhuonetta, on oleva 34 knr. pitkä, 19 knr. leveä ja tulee sen olla katettuna elokuun 1 p. tänä vuonna. Pitäjä tuopi kaikki aineet paikalle. Urakkamieheltä vaaditaan otollinen takaus työn kelvollisesta täyttämisestä ja rakennuskomitea pitää itsellensä yhden tunnin mietintö-aikaa lyönnin jälkeen. Muut ehdot ilmoitetaan paikalla. Pyhämaa, tammikuun 21 p. 1881. Rakennuskomitea.

​

Talonrakennusurakan sai Kristian Blomqvist Uudeltakirkolta (Kalannista) kirkonkokouksen päätöksellä. Uunien muuraustyöt annettiin 2.4.1882 David Lönnrothille Uudestakaupungista. Palkkio kaikista uuneista oli 350 mk. Uunien kaakelit ostettiin        Turun kaakelitehtaasta.

 

Sanomalehti Aura kirjoittaa 7.3.1882 no19:

Pyhämaan uuden pappilan sisävalmistus tarjottiin urakalla viime tiistaina, kolmessa osassa; näiden hinta nousi yhteensä 830 markkaan. Ensin pappilan huoneet laitetaan kansakouluhuoneiksi, johon toimeen ruvetaan kohta kuin pappila saadaan kuntoon. Viime sunnuntaina oli kokous pitäjäntuvassa, johon kutsuttiiin torpparit ynnä käsityöläiset, että vapaaehtoisesti antaisivat apua uuden sillan tekoon Radansuun joesta josta tulisi Pyhämaasta suora tie Uuteenkaupunkiin. Osanottajia olikin koko joukko ja toivotaan enempi.  J.R:b.

 

​

 

​

Rauman lehti 21.1.1882 n:o 3:

Pyhämaa 11.1.1882. Sunnuntaina tämän kuun 8:tena p:nä pidettiin Jumalanpalveluksen päätyttyä Rohdaisten kirkossa kirkonkokous pappilan uuden ja komean rakennuksen koristamisesta. Kokous oli hyvin vilkas, sillä asian paras kiinnitti jokaisen mieltä;  usein kuultiin lauseet: Hyvät aineet on toimittaminen ja kaiken on tuleminen kelvollisesti tehdyksi. Sen tähden päätettiin tehdä asian ymmärtäväisten johdatuksella “kroslaattian” lämminkaton y.m., kuten rakennuskomitea ja muutamat pitäjän etevimmistä isännistä olivat päättäneet. - Urakka huutokaupalla tulee myytäväksi ikkunien, ovien, kuistien y.m. valmistaminen.

 

​

 

Rauman lehti n:o 11 kirjoittaa 18.3.1882:

Helmikuun 21 p.tarjottiin urakalla pappilan rakennuksen sisustaminen. Torppari Sjöblom tästä pitäjästä otti tehdäksensä laen ja lattian y.m. 330 markalla, nikkari Hiininen Uudeltakirkolta ikkunat ja ovet y.m. 360m. ja renki Lehtonen myöskin tästä kaksi kuistia 140 mk.

​

 

Rauman lehti 6.5.1882 n:o 18:

Tänään alkavat tämän vuoden työt pappilan uudessa rakennuksessa ja jatketaan siksi että se tulee kelvolliseksi asua joka tapahtunee syyskuussa. Pappilan nykyinen rakennus joka on lähes 70 vuoden vanha on ollut majana 7 kirkkoherralle, joista vielä 4 elää. Niinkutsuttu ” vanha Liisa” ylikylästä tietää kertoa Abraham Fredr. Palander´in (likeistä sukua Began kuuluisalle katteinille Ruotsissa) olleen ensimmäinen kirkkoherra tässä pappilan vanhassa rakennuksessa.

 

​

 

Myöhäistä empiretyyliä oleva uusi pappila valmistui syyskuussa vuonna 1882. Pappilassa oli seitsemän huonetta (mitoiltaan 34 kyynärää pitkä, 19 kyynärää leveä ja 7 kyynärää korkea) sekä keittiö, maitokamari ja eteinen. Uunit oli tehty kaakeleista ja keittiöön muurattu leivinuuni. Rakennuksessa oli 16 kuusiruutuista ikkunaa. Kivijalka oli kyynärän korkuinen.

​

Uusi komea pappila oli melkoinen saavutus pieneltä 1600 asukkaan Pyhämaan pitäjältä (kuva vuodelta 2022).

​

Edeltävä pappila sijaitsi talon päädyn tuntumassa.

 

Sanomalehti Aura kirjoittaa 6.1.1883 no 6:

Kuntakokouksessa Pyhämaassa viime joulukuun 27 p. Päätettiin käyttää vanha pappilan rakennus kansakoulun rakennus-avuksi. Vielä toki ei tiedetä koska se saadaan aikaan, vaikka viinaverorahat jo useampia vuosia on käytetty kansakoulurahaston kartuttamiseksi.

​

 

Muutoksia kiinteistöjen sijainnissa ja korjauksissa

Khra Aukusti Pourun (vv.1886 -1912) aikana talo varustettiin pystyvuorilaudoituksella ja kaksoisikkunoilla sekä maalattiin punamullalla. Pappilan katselmus tehty 9.8.1886

Huonekatselmuksessa 28.6.1898 kehotettiin tekemään päärakennukseen lattian korjauksia, maalaus- ja tapetointitöitä sekä vuoraamaan keittiön seinät puolipaneelilaudoilla.

Kirkkoherra Otto Erhard Ojanteen (vv.1914 -1925) aikana toimitettiin lähtö- ja tulokatselmus 28.7.1914. Sen määräyksestä mm. päärakennukseen tehtiin uusi vesikatto ja ulkomaalaus.

Päärakennus sijaitsee osittain vanhempien tupien ja aittarivien paikalla. Keittiön ja ruokasalin tienoilla oli luultavasti alun perin tupa, joka noin vuonna 1800 rakennettiin uudestaan renkituvaksi. Tämä purettiin 1880-luvulla ja liitettiin vastapäätä olevaan panimoon. Vuonna 1907 aittarivistö rakennettiin uudestaan suorakulmaisesti aikaisempiin nähden. Navetat lienevät entisillä sijoillaan.

​

Maanmittaushallituksen kartta vuodelta 1883. Numero 1 on pappilan pihapiiri, joka on täynnä rakennuksia. Muut numeroidut ovat Ylikylän taloja pappilaa vastapäätä

Khra Rödlin (vv.1878-1885) antoi purkaa vanhan renkituvan ja rakennutti sen tilalle kaksi huonetta sisältävän rakennuksen luhtirivin paikalle. Pappilan jyväaitan todettiin olevan liian lähellä uutta asuinrakennusta, ja se päätettiin siirtää vuonna 1882 syrjemmäksi puutarhan kulmaukseen. 

Vanhan päärakennuksen peruskivistä valmistui uusi kellari, jonka päälle siirrettiin vaunuhuoneen hirret entiseltä paikalta,    minne ne eivät kirkkoherran mielestä sopineet. Uusi jyväaitta rakennettiin entisen tilalle vuonna 1887.

 

 

Rippikoulu-/pakaritupa

 

​

Vuonna 1907 rakennettiin pakarituparivi uudestaan ja siirrettiin samalla toiseen asentoon. Siihen sijoitettiin leipomahuoneen lisäksi rippikoulusali ja kamari eteisineen.

 

Talousrakennus

​

Talousrakennus edestä v.2022

​

Talousrakennus takaa v. 2022

 

Entisen saunan sijalle valmistui vuonna 1936 uusi kanala vanhan puretun tilalle.

 

Uusi kivinavetta

 

Rauman lehdessä 8.8.1899 no 88 ilmoitus urakkatyöstä:

Lauantaina tämän kuun 19.p. klo 11 e.p.p. tarjotaan Pyhämaan pappilassa urakalla tehtäväksi kivinavetto sekä siihen tarvittavien kivien kiilaaminen ja ehdollisesti niiden vetäminen, kuin myös puutyöt sekä puu aineiden hakkaaminen ja vedättäminen ehdoilla, jotka ennen urakkahuutokauppan alkamisesta ilmoitetaan. Pyhämaa elokuu 1.p.1899.

​

 

Kivityöurakan sai Iisakki Sundvall Hinnerjoelta 1.765 markalla ja puutyöt annettiin ylikyläläiselle Vilho Blomille 719 markalla. Pappilan karjatarha sijaitsi aivan Impilän päärakennuksen ikkunoiden alla, ja se päätettiin siirtää navetan  vastakkaiselle puolelle, josta puuvaja oli siirrettävä tarhan sivulle.

 

​

Pappilan kivinavetta v.2022

 

​

Pappilan kivinavetta takaa vuonna 2022

 

Kuusipuu keskellä pihaa

​

Myös pappilan piha oli merkityksellinen paikka. Kesäisin kuusipuun katveessa on vihitty monia nuoria avioliittoon. Kuva vuodelta 1991.

 

Pappila myyntiin

Pappilan kiinteistö tontteineen myytiin vuonna 1965 Unto Virtaselle ja Hilma Aleksandra Rintaselle ja edelleen vuonna 1976 Rintakosken perillisille. Pappilan maat jäivät edelleen seurakunnalle.

Kiinteistön seuraavat omistajat olivat Aino ja Arvo Serola vuosina 1990-1999. He aloittivat rapistumaan päässeiden rakennusten korjaustyöt kunnostamalla ensin asunnokseen rippikoulutuvan.

Ylikylän pappilarakennus sisustettiin lounasruokalaksi sekä erilaisten juhla- ja kokoustilaisuuksien pitopaikaksi navetan ylisiä myöten. Vanha tyyli säilytettiin mahdollisuuksien mukaan entisellään. Asiakkaiden parkkialue järjestettiin piha-alueen ulkopuolelle, jotta pihapiiri säästyi liikenteeltä.

Kunnostustyöhön Serolat saivat valtion tukea. Kiinteistö ja pihapiiri on merkitty suojelukohteeksi Varsinais-Suomen seutukaavaliiton toimesta.

Uusi omistaja on hoitanut pieteelillä kulttuurihistoriallisesti arvokasta kiinteistöä 2000-luvun alusta alkaen.

 

Pappilan metsähakkuukartta vv. 1936-1937

​

Pappilan tilusten metsähakkuukartta vuodelta 1936-1937

 

Pappilan tiluksien asiakirjoista poimittua tietoa vuonna 1933

Tietoja maarekisterissä 16.6.1933: Ulkopalstoja joissa on peltoa: Kotipalsta 19.717 ha, Vehmaan palsta 1.655, Sammalluodon palsta 0.650 ha, Hirslahden palsta 1.115 ha. Yhteensä peltoa/puutarhaa 23.137 ha.

Kaikki niityt yhteensä 16.748 ha. Viljelyskelpoista maata 3,765 ha.

Varsinaista metsämaata. Kotipalsta 141.101 ha,Vehmaan palsta 1.995 ha, Sammalluodon palsta 19.535 ha.

Yhdistelmä: Peltoa 23.137 ha, niittyä 16.748 ha, viljelyskelpoista maata 3.765 ha, varsinaista metsämaata 162.131 ha.  Kaikki yhteensä 206.281 ha.

 

NELJÄS PAPPILA ROHDAISIIN

Rohdaisten kylä eli kirkonkylä saa ensimmäisen pappilakiinteistön eli neljännen kirkkoherrapappilan.

​

Pappilan etupiha vuonna 2013

 

Kuva pappilan pohjapiirustuksesta v.1961

​

Rakennuslupa myönnettiin 15.4.1961 Rohdaisten kylän Lääköranta-nimiselle palstatilalle 2,7700 ha. Kiinteistön ensimmäiset asukkaat olivat khra Eero Hyttisen perhe (vv.1954-1963). Huoneita talossa oli keittiö, makuuhuone, kolme lastenhuonetta, olohuone, jonka lisänä ruokailunurkkaus, kirkkoherran virkahuone sekä seurakunnan virastohuone/holvi. Lisäksi talossa olivat sauna, pesuhuone, varasto ja autotalli. Talon on piirtänyt turkulainen arkkitehti Helena Merikanto vuonna 1961. Pihapiirissä on erillinen puuhuone, varasto, autokatos, käymälä sekä hirsinen rantasauna. Kiinteistö myytiin yksityiskodiksi vuonna 2020.

 

Pappilat osa suomalaista kulttuurihistoriaa

Muutokset verotuksessa ja luontoisetupalkkausjärjestelmän kumoaminen 1990 johtivat siihen, että virkatalot menettivät asemansa pappien asuntoina. Pyhärannan seurakuntakaan ei omista enää yhtään pappilaa.

Yksityisomistuksessakin entiset pappilat ovat suojeltuja arvorakennuksia. Ne kertovat meille elämästä Suomessa menneinä vuosisatoina ja ovat siksi tärkeä osa kansallista kulttuuriperintöämme.

 

 

Lähteet:

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas wiki:pappila.

Maamittaushallituksen uudistusarkisto MHA Uudistuskartat ja -asiakirjat Turun ja Porin lääni Pyhäranta.

Pohjapiirustukset kyynärämittojen mukaan piirtänyt: Kari Kesäläinen.

Pyhämaan – Pyhärannan 300-vuotisvaiheita. Kirjoittanut khra Yrjö Hormia v.1939.

Pyhärannan seurakunnan arkiston asiakirjat ja kartat.

Riihirakennuksen pohjapiirros Jouko Kankkunen v.1938.

Suomalaiset pappilat. Marja Terttu Knapas, Markku Heikkilä, Timo Åvist v.2009.

Valokuvat Kari Kesäläinen v. 2022

Vanhat sanomalehdet: Rauman lehti vv.1882,1883,1884,1899, Aura v.1883, Uusi Aura vv.1882,1938, Sanomia Turusta v.1881.